Tyhjä pöytä kahvilassa

Juuri kun kahvilassa istuvasta naisesta alkoi tulla kaikille tuttu näky, hän ei enää saapunutkaan. Pöytä oli tyhjillään ja naapurustossa väki kävi vähän väliä katselemassa ikkunoista, joko nainen olisi tullut tutulle paikalleen. Pari päivää kului ihmetellessä, kunnes naisen nähtiin kävelevän katua pitkin kahvilan ohi ja pysähtyvän vanhan rouva Larssonin talon edustalle. Vanha rouva oli jo aikoja sitten muuttanut etelän lämpöön ja talo oli ollut tyhjillään jo niin kauan, ettei kenellekään tullut mieleen, että se voisikin olla myynnissä.

Arkkitehtiopiskelija Ling Mein opinnot olivat ihan loppusuoralla kun hän  oli saanut yllättäen perinnön kaukaiselta kummisedältään. Kummisetä oli seilannut merimiehenä ympäri maailmaa ja tallettanut säästönsä Hongkongin pienimpään pankkiin. Mei oli saanut sieltä puhelun ja kummisedän säästämät rahat. Kummisetä oli rakastanut merta eikä ollut malttanut olla maissa niin kauaa, että olisi ostanut itselleen kotia, vaikka olikin aina kaiholla muistellut lapsuutensa maisemia. 

Mei oli piirtänyt kahvilassa kadun varren taloja kun oli huomannut  suloisen pienen talon jossa ei näyttänyt asuvan ketään.  Pari päivää mietittyään hän oli käynyt ostamassa talon itselleen ja oli nyt valmiina aloittamaan talon  korjaamisen mieleisekseen. 

Vanhojen talojen remontointi pitää aina aloittaa tekemällä tarkat mittaukset.

 Onpa portaat hankalassa paikassa, keskellä lattiaa.

 Kylppärin seinäpaneeli repsottaa aika ikävästi, hmmm..

Tuntematon nainen kahvilassa

Lotta ja Peik ovat kiinnittäneet huomiota outoon asiaan. Vastapäisen kahvilan terassilla on jo useana päivänä istunut sama nainen.  Nainen asettuu aina istumaan niin, että näkee samaan suuntaan, hieman katua eteenpäin. Hän saattaa istua tuntikausia piirrellen lehtiöönsä ja juoden espressoa, välillä vaikuttaisi hyvin mietteliäältä. Mitähän naisella on mielessään?